Kirjoittamisesta

Mä en yleensä puhu mistään järkyttävän syvällisestä täällä blogissa. On ollut aikoja, jolloin olen avannut sisäistä arkkuani hieman haluttua laajemmin, mutta ihan syvällisimmät ajatukset ovat jääneet sanomatta. Mulle ne kuitenkin ajatuksia, jotka kertovat ihmisestä ehkä enemmän kuin mikään muu. Meistä saa niin monenlaisia kuvituksia mieliin, että ihmiset luovat oman illuusionsa näistä. Vaikka en haluaisi myöntää, olen aika pinnallinen ihminen. En ehkä siinä mielessä, että arvostelisin ihmisiä ulkonäön perusteella taikka olisin kiinnostunut vain ulkoisesta habituksesta, mutta en loppujen lopuksi ajattele hirveästi. Vaikka pystyn käymään keskusteluja vakavista aiheista, pysyn hiljaa omista kokemuksistani.

Tällä kertaa haluaisin kuitenkin puhua siitä, kuinka paljon mua harmittaa, etten loppujen lopuksi kirjoita juuri mitään. Ennen mua ei melkein saanut edes tunnilla keskittymään, kun olin liian uppoutunut omaan maailmaani ja kirjoitin tarinoita. Vuosina 2003-2009 kirjoitin myös runoja. Olen aina jollain tapaa kirjoittanut jotain. Mutta tällä hetkellä, tai lähivuosina, en saa mitään hirveän fiksua ajatusta luotua. Kirjoittaminen on jäänyt hetki toisensa jälkeen hetkiin, joita en enää edes muista kunnolla. Olen tässä vuosien saatossa yrittänyt saada itseäni kirjoittamaan jotain, mutta turhaan. Blogipostauksenikin ovat lähinnä kertomuksiani siitä, mitä olen tehnyt ja kerron mielipiteitä tuotteista, joita olen ostanut. Ajatella, että joskus kirjoitin blogia ilman kuvan kuvaa. Ihan anonyymina. Fiksua, syvällistä tekstiä. Tai niin syvällistä kuin teini ikinä voi kirjoittaa.

Koomisinta tässä on, että mä tiedän, että osaan kirjoittaa, mutten harjoita sitä taitoa juuri ollenkaan.

Tässä on siis yksi harvoista postauksista, joissa ei ole kuvan kuvaa. Vain tunnetta, vain sanoja, jotka ehkä kertovat enemmän kuin kuvat. Ja jos tämäkään pätkä ei riittänyt kertomaan, lukekaa alla oleva runo. Kirjoitin sen melkein kuusi vuotta sitten, ja en voisi samaistua siihen paremmin nytkään.

TYHJYYS

Siltä se tuntuu,
kun on menettänyt taitonsa.
Taitonsa kommunikoida
ja käyttää sanoja oikein.

Sanoja vilisee ja kuhisee.
Pää on täynnä,
mutta sinne ne jäävätkin.

Se, että ei ymmärrä edes itseään,
saa olon vielä tyhjemmäksi.
Se, että ajattelee niin kuin ajattelee,
vaikea ymmärtää.

He ymmärtävät minut väärin.
Ja ymmärtävät enemmänkin,
kun yritän korjata sanojani.
Niitä sanoja,
joita onnistuin käyttämään väärin.

Minä kaipaan niitä sanoja.
Sarkasmi niiden välissä.
Silloin kun vielä osasin kommunikoida.

Löydä taitoni
ja sanoitan elämäni.

Pink&Grey

Viime lauantaina tuli heiluttua tälläsessä asussa. Aurinko paistoi ja sää oli kaikin puolin täydellinen. Mulla oli jälleen kerran suuntana Southsea ja tiedossa oli illanviettoa ihanien ihmisten kanssa. Käytiin samalla mun luokkalaisen avoimien ovien päivillä katsomassa hänen uutta kauneushuonettaan (kuulostaapa dorkalta näin suomeksi). 

Tykkään käydä tuolla niin hirveästi, ja jos olisi enemmän rahaa olisin siellä varmaan joka viikonloppu kunnes ne kyllästyisi muhun. Oli ihanaa, kun kerrankin päätin jäädä yöksi ja sai vietettyä kunnolla aikaa tyttöjen kanssa. Hengailtiin sunnuntaina Niinan kanssa kattoen kämäsiä tosi tv-sarjoja ja käytiin nauttimassa Garage Loungen lounasvalikoimaa (tai no, minä söin). Tämmöset pikku jutut merkkaa mulle ihan mielettömästi ja tuun sata kertaa iloisemmalle ja energisemmälle tuulelle, vaikka takani olikin pari huonosti nukuttua yötä. Vitsit, että ne asuu kuitenkin sen verran kaukana!

A few pictures of my outfit from the weekend. I headed to Southsea (again) to check out my friend's new beauty room and went for a night out later on. I absolutely love going there, especially when I can stay overnight and really spend time with my friends. 

On sunday me and Niina were just hanging around, watching shitty tv-shows and went for a lunch as well. I wish I could go there more often, as I feel so much happier after. 

Tulevaisuuden suunnitelmia

Tässä asua ainakin kuukauden takaa, joka on vaan pyörinyt luonnoskansiossa, enkä ole koskaan saanut aikaseksi julkaista. Noissa kuvissa näkyy järkyttävän selvästi se väsymys, mikä ennen joulua puski päälle. Silloin unta tuli noin viisi tuntia yössä, jos sitäkään ja heräsin ainakin kerran yössä. Puuskutin eteenpäin pää kolmantena jalkana yrittäen metsästää joululahjoja, ja kun kerkesin tein koulutehtäviä. Joulukuu kokonaisuudessaan oli hirveän raskasta aikaa henkisesti ja se näkyi naamassa niin kuin ruokavaliossakin. Oli vaan paljon helpompaa tilata pizza kuin alkaa kaiken kaaoksen keskellä kokkaamaan.

Nyt on kuitenkin meidän remppa viimeistä vailla valmis, koulussa alkaa helpottamaan, kun suurin osa näyttötöistä on tehtynä ja on saanut levättyä ihan kunnolla. Oon niin täynnä uutta virtaa, vaikka välillä mua koetellaankin ihmisten typeryydellä. Mutta mä yritän päästä sen kaiken yläpuolelle. Pistän sen hymyn naamalle ja juon vaikka lasin viiniä, jos oikein turhauttaa.

Mun persoona tarvitsee jotain odotettavaa, tai muuten kyllästyn hirveän helposti ja alan valittamaan. Sen takia tämä kevätkin näyttää erittäin aurinkoiselta, vaikka vielä ollaankin tammikuussa. Sain joululahjaksi liput Warner's Brosin studiolle tutustumaan Harry Potterin lavasteisiin, ja ajateltiin Adamin kanssa hoitaa tämä mun synttäreitten aikoihin. Sitten on mun synttärit, joita oikeasti odotan ensimmäistä kertaa moneen vuoteen. Varasin ajan koululta kampaukseen, koska en koskaan tee mitään mun hiuksille ja mikäpä olisi parempi päivä hemmotella itseään kuin oma syntymäpäivä.
Niinan kanssa ollaan puhuttu reissusta Lontooseen. Jotkut menee shoppaamaan, me mennään tsekkaamaan museoita, koska ollaan vaan niin cool.
Huhtikuussa on tiedossa reissu Saksaan iskälle ja muutama yö Berliinissä. Vähän niin kuin viime vuonna. Ihanaa päästä taas sinne ja nähdä perhettä ja lempparikaupunkia. Ja vielä keväällä! Tuohon aikaan pitäisi olla jo lämmintä, jesjesjes!
Ja mikä parhainta, saan koulun suoritettua ja täten ekaa kertaa elämässäni saan ammattinimikkeen. Vitsit, miten huikee fiilis. Monen vuoden pohdinnan ja seikkailujen jälkeen mä tein sen ja saan unelma-ammatin.

Kevät näyttää niiiiiin hyvältä. Unohdan kaikki inhottavat ihmiset sekä asiat ja keskityn sen sijaan elämiseen ja ihmisiin, jotka merkkaavat jotain. Tän kunniaksi (ja ehkä myös sen turhautumisen takia, minkä jotkut ihmiset aiheuttaa) nautin lasillisen viiniä, pesen meikit pois ja meen peiton alle.

Christmas market

On Friday we headed to the German christmas market in Southampton. As I have been to the actual christmas market in Germany, my expectations were kinda low. But it's nice to be a little bit wrong sometimes. It wasn't that amazing, but it did have that nice feel. I absolutely love the smell of food - a little bit of crepes, doughnuts and of course sausages. Obviously it didn't smell like sausages, but I just can't explain it. It's something you have to experience. But for once, food wasn't our main reason to be there. The boys wanted to try the Beer tent and even though Glühwein (or mulled wine) is absolutely disgusting, I did have a good time. After two cups of Gühwein, I changed to hot chocolate with Baileys and was well satisfied and pleased with my choise.
Next saturday we will be heading to the christmas market in Winchester. I'm kinda excited, as Winchester is one of my favourite places in England. I also want to go ice skating, but I'm not sure if I actually wanna pay to do it, especially if it's crowded. Let's just hope it's cold enough to be able to do that in Finland.

I think I also managed to catch some kind of flu, so I'm just gonna head to bed and have a good night sleep, and hopefully wake up feeling better.

Ps. The reason I changed my language to english is, because my computer is broken so I'm using Adam's at the moment. Not keen on writing without the umlauts (I actually start talking without umlauts as well if use them long enough.), so english is a good choice and also a good way to practice my written skills.

Going back in time

Mulla on taas päällä joku sairas matkustusvimma. Eksyin ihailemaan Kroatian reissun kuvia viime keväältä, ja kyllähän siinä sitten tuli jonkun kaltainen ikävä. Toi reissu oli yksi mun ehdottomasti lemppareista, jossa myös monen vuoden odotus palkittiin. Kroatia oli mulle yksi niistä kohteista, minne halusin kaikkein eniten. Sinne oli PAKKO päästä, eikä sitä tarvetta poistanut ainakaan se, että hirveän moni tuntui matkustavan sinne. Nyt se on tosin koettu, mutta haluaisin uudestaan. Tai itseasiassa haluaisin (melkein) minne vaan. 

Olen selaillut petollista Travelzoota, ja löytänyt mitä houkuttelevimpia tarjouksia. Miten ois Budapest £89, johon sisältyy 2 yötä neljän tähden hotellissa + lennot ja aamiainen. YES PLEASE. Tai pari päivää Köpiksessä ja Tukholmassa, joka sisältää lennot Köpikseen + 2 yötä neljän tähden hotellissa + juna Tukholmaan, jossa myös 2 yötä neljän tähden hotellissa ja lennot takaisin Lontooseen. Eikä pidä unohtaa, että diiliin kuuluu myös aamiainen. £299. 

Tässä harmittaa vain se, että mulla on perhe Suomessa sekä Saksassa, ja niidenkin välillä pitäisi lentää. Raha ei kasva puussa ja tällä hetkellä taidan joutua tyytymään vain haaveiluun. Onneksi mulla on näitä kuvia monilta reissuilta, joihin voin aina palata ja kuvitella hetken, että en olekaan täällä.

Sunday walk & fallen leaves

Varmaan yks karmivimmista taloista tällä alueella. 

Muutama räpsäsy eiliseltä kävelylenkiltä. Kierreltiin vailla päämäärää autioita katuja pitkin ja ihasteltiin (okei, mä ihastelin) syksyisiä värejä. Mulla oli jo kauan ollut järkyttävä himo päästä kuvaamaan syksyn merkkejä, mutta pimeä tulee niin pirun aikasin, että siinä vaiheessa kun on kengät saanut solmittua, hämärä hiipuu jo horisontissa. Olin toivonut myös aurinkoista säätä tälle kuvausreissulle, mutta sehän nyt loisi aivan hullun illuusion Englannista. Ehkä nämä sitten ovat hieman todenmukaisempia. Ja kyllähän tuo keltasuus näyttää aika hyvältä karua harmaata vasten. Jotain kummaa suomalaista melankolisuuttako?

Nyt on luvattu myös hieman kirpeämpää ja kylmempää ilmaa, joten ehkä se aurinkokin sieltä välillä tulisi esiin. Edes hetkeksi. Kuukauden päästä ollaan taas Suomen kamaralla, ja lunta oltaisiin tilattu. Ajattelin nyt näin etukäteen pyytää, josko vaikka itse herra Joulupukki näkisi tämän.

Ja sitten haaveilusta todellisuuteen. Mulla odottaa tiskivuori ja eväitten sekä illallisen teko, jota oon salakavalasti vältellyt. Tein mielummin jopa läksyjä. Ja tätä postausta (positiivisempi!). Vaan nyt ei auta itku markkinoilla, keittiö kutsuu. Sillä välin kertokaa; tympiikö syksy jo, vai fiilistelettekö samalla tavalla?

Back in Finland

Voisin aloittaa tämän ihan vain kertomalla, kuinka ihanaa on olla taas Suomessa! Reilu viikko on jo takana, mutta on ollut niin kiireistä, ettei ole kerennyt kirjoittamaan mitään. Toin kaverin mukana ja viimeisen viikon aikana oon näyttänyt Suomea niin paljon kuin on ollut mahdollista. Käytiin Hauholla herkkujen yössä, Hyvinkäällä shoppailemassa, Helsingissä sekä käytiin rannalla pari kertaa ja kierreltiin lähimaastoissa. Niistä erillisissä postauksissa, mutta tässä on ensimmäisen päivän saldoa. 

Jo ensimmäisen päivänä aikana kaverini rakastui Suomen luontoon ja loman loppua kohden hän ei edes halunnut lähteä. 

Huomenna Adam tulee muutamaksi viikkoa ja meillä on kunnon loma edessä. Elämä on kyllä ihanaa, kun saa ruisleipää eteensä, illat ovat valoisia ja ilmat lämpimiä.

July randoms

Heinäkuu on alkanut erittäin mukavasti. On ihanaa olla lomalla, kun sää on tälläinen. Tyypillisesti tänne iskee 'helteet' juuri, kun lähden Suomeen ( nyyh ). Ja saletisti Suomessa mennään miinukselle ja lunta tulee vähintää viikon putkeen. Suomessa on ollut niin ihana kesä ja oon mielettömän kade siitä, koska samaa ei voi sanoa täältä. 

Käytiin leffassa katsomassa This is the end, joka oli ehkä erikoisin ja pimein elokuva aikoihin. Plussaa ehdottomasti siitä, että lopussa esiintyi bäkkärit. 

Eilen oltiin meidän ystäväpariskunnan luona syömässä isommalla joukolla ja oli taas niin hauskaa, ettei ois millään malttanut lähteä pois! 

Huomenna pitäisi varmaan aloittaa pakkaaminen, sillä lento on maanantaina. Iik!

Translation:

July has been great so far. Enjoying the warmth and sun - typically just before I'm leaving it's starting to get summery. This week me and Adam went to see This is the end at the cinema and it was the strangest movie I have seen in a while. Still worth it though. 

Last night we went for a dinner at our friends' house and it was so nice we didn't really wanna leave. There are moments when I wish we could live a bit nearer to them ( like walking distance away ), so I could see them more often. 

Tomorrow I should probably start packing as my flight is on monday! So so so excited!

Happy mondays

Hei vaan pitkästä aikaa ! Aika rientää eikä sitä edes huomaa. Menikö loma muka jo ? Olisi vaikka sata asiaa, mistä postata, mutta aloitan tuoreimmalla kuvasaldolla.
Eilen tapasin Niinan Portsmouthin puolella ja nautittiin jälleen kerran Slug&Lettucen antimista ja 50% alennuksesta, ah happy mondays. Istuttiin terassilla ja höpötettiin kaikkea maan ja taivaan väliltä. Tuntuu ihan hassulta, että menee yli kuukausi ennen kuin nähdään, sillä Niina lähti tänään takaisin Suomeen ( nyyh ). Mutta eiköhän tää aika tästä etene aika vauhdikkaasti, varsinkin nyt kun on kesä.

Mulla on järkyttävä loppukiri koulun kanssa ja yritän saada näyttötöitä tehtyä mielenvikaseen tahtiin. Samalla menee rempat kotona ja pitäisi yrittää nähdä ihmisiä ja nauttia hyvistä säistä. Viime viikko meni niin hujauksessa, etten edes kerennyt lomailla ollenkaan.

Nyt ampasen ruoan laittoon ja yritän ehkä jopa imuroida. Oh the joy !

Kevään ensimerkkejä

Kuvia parin viikon takaa, jolloin kevään ensimmäiset merkit alkoivat näkyä. Päivä oli ihanan lämmin ja sen jälkeen ei ole oikeastaan tarvinut käyttää sukkahousuja uniformun housujen alla ( mulle ihan mieletön saavutus ). 

Oltiin kävelyllä jossain tässä ihan lähistöllä. En nyt muista ollenkaan paikan nimeä, mutta puhutaan siis ihan 30 min säteellä ( autolla ). Tuntuu ihan hassulta, että noinkin läheltä löytyy näin mahtavia maisemia. Tämä alue, missä asustellaan, ei ole sitä Englannin loisteliainta aluetta eikä yhtään näkemisen arvoinen, ellei meidän rantaa lasketa ( mutta hienompiakin paikkoja on tullut nähtyä ). Musta muuten tulisi aivan loistava myyntimies. 

Katala mies kun ei ole ennen mua minnekään vienyt. Nautittiin tuoreista hedelmistä, auringonpaisteesta sekä älyttömän kauniista maisemista. Täällä on myös nyt lähipäivinä ollut erittäin lämmintä, kuten edellisessä postauksessa taisinkin mainita. Mutta tänään on vähän koleampi päivä. Eihän viikonloppuna voi olla hyvä ilma, senkin hassut !

Nauttikaa viikonlopusta !