Mikään joulun hengetär en todellakaan ole, mutta kyllä mä silti tykkäsin viettää joulun kotona. Meillä ei ole mitään tarkkoja aikatauluja tai suuria traditioita. Jokainen saa tehdä vähän mitä haluaa, mutta yhdessä syödään ja avataan lahjat.
Mä olin veljen kanssa jo ennen 9 pystyssä ja tapitin Joulupukin kuumaa linjaa samalla kun äiti valmisti riisipuuroa. Kuunneltiin joulurauhan julistus ja juotiin glögiä, käytiin saunassa ja rentouduttiin ennen kuin mummi, vaari ja täti tulivat syömään, jonka jälkeen siirryttiin avaamaan lahjoja olkkarissa.
Vaikka suomalainen jouluruoka näyttää lautasella lähinnä jo kerran syödyltä, on se silti tosi hyvää. Tosin laatikot mä skippaan aina - paitsi maksalaatikon. Englantilainen jouluruoka on ehkä enemmän mun makuun, mutta se on taas semmsota, että sitä voi syödä useamminkin kuin kerran vuodessa.
Mä ahtasin sitä ruokaa itseeni koko loman aikana sen verran, etten ihmettelis jos painoa tulisi 10 kg verran.
Nyt lähtee kyllä semmonen kuntokuuri päällensä ja toivon sen kestävän kauemmin kuin sen kaksi viikkoa. Mitään salijäsenyyttä en hanki, mutta ruokavalioon tulee kyllä suht radikaaleja muutoksia. Alkaa tää turvotus tuntua jo niin epämukavalta, että jostain on alotettava. Tälläsinä aikoina oon ihan kiitollinen, että poikaystävä on terveysintoilija ja tietää asiasta jotain. Mulla on maailman surkein itsekuri, että tarviin jonkun rääkymään korvaan ja läpsimään karttakepillä, etten vain sortuisi herkkuihin. Se, että meidän kaapit notkuu suklaasta ja muista herkuista, ei kyllä auta asiaa, mutta nyt vaan pitää yrittää pitää pää kylmänä.
