5 Favourite social medias

1. Pinterest
Mulla tulee aina kausia, jolloin vietän enemmän aikaa Pinterestin ihmeellisessä maailmassa ja lähiaikoina oonkin ihastellut kuvia päivittäin. Pinterest on kuin Narnia; sinne kun eksyy, sitä unohtaa oikean maailman ja löytää mitä ihmeellisimpiä ja kauniimpia asioita. Sieltä löytyy jokaiselle jotakin ja pystyy luomaan omia moodboardeja. Etsinkin aina inspiraatiota sieltä vähän joka lähtöön. Voin kertoa, että mun bucket list paikoista, joissa haluan käydä on kasvanut huomattavasti tämän sivuston löydettyäni. Mut löytää Pinterestistä täällä.

I go through phases when I'm slightly more obsessed with Pinterest, and lately I have been on it every day, for quite a long time. For me, Pinterest is like Narnia; when you find it, you forget reality and can find some of the most amazing and beautiful things. What I really like about it, is that there is something for everyone and it's so easy to make your own moodboards. I tend to use it for inspiration purposes, and since I joined, I can tell my bucket list of places I MUST see, has grown quite a bit. You can find me here.

2. Twitter
Se joko uppoo tai ei uppoo, ja mä kuulun viimesimpään kastiin. Vaikka en päivitäkään sitä yhtä paljon kuin joskus aikanaan, pidän sitä erittäin hyödyllisenä. Asiat pystyy tuoda esille ytimekkäästi ja ne katoaa aika nopeasti massaan, toisin kuin Facebookissa (jossa ne samat statuspäivitykset hyppivät silmille jatkuvasti). Sinne pystyy myös suoltaa kaiken turhan ja aivokuolleen meiningin pään sisältä. Ja se on ihan hyväksyttävää. Mun tweettejä voi lukee täältä.

I find Twitter very useful and I have it always open when I'm on my computer or phone, although I use it more on the computer. My favourite thing about it is that you can just write random updates that don't really matter, and most likely nobody is going to see them again as the newsfeed moves so quickly. I can't fully explain why I like it so much, but I just do. You can read my tweets here.

3. Bloglovin'
Varmaan jokainen bloggaaja tuntee Bloglovinin. Aina välillä tulee tarvetta löytää uusia blogeja (ei sillä, että vanhoissa vikaa olisi), ja tuo sivusto toimii loistavasti siihen. Takuu varmasti löytyy jotain luettavaa, ja usein tuleekin painettua sitä Follow-painiketta ylärivillä. Bloglovinista luen myös kaikkia seuraamiani blogeja, koska olen laiska enkä jaksa suoraan mennä blogien sivuille katsomaan, josko olisi tullut uutta matskua. Bloglovin kiltisti päivittää, kun blogeista tulee uutta postausta. Kerrassaan loistava sivusto. Tätä blogia voi seurata täällä.

Probably every blogger knows Bloglovin. If you want to find new blogs to read or just want to be up to date with your current favourites, this is a really good place for it. I personally can't be bothered to check every blog I read, if they have updated it, so I rely on Bloglovin to tell me. I have found so many amazing blogs there, and it's just ever so easy to click that follow button. 
You can follow this blog here.

4. Tumblr
Ehkä hieman samankaltainen kuin Pinterest, mutta mä käytän sitä enemmän taiteellisten kuvien ja semmoisen ylimääräisen mukahauskan löpinän tallentamiseen. Pinterestistä tää eroaa kuitenkin siten, ettei ole mahdollisuutta luoda erilaisia ryhmiä tai boardeja, vaan kuvat ilmestyvät yhdelle sivulle. Mä en oikein itsekään ymmärrä, miksi ängen jokaiselle sivustolle, mutta kaipa se on jotain inspiraation hakua ja tykkään muutenkin vain katsella erilaisia kuvia. Mun Tumblr löytyy täältä.

I would say Tumblr is a bit like Pinterest, but instead of adding the pictures to boards or albums, they just appear on one page. I use these two for the same purporses; inspiration. And I enjoy looking at beautiful photos. I'm not entirely sure why I am on all these websites, but it sure is fun. You can find mine here.

5. Youtube
Ah tuo videoiden Narnia. Youtube on varmaan näistä kaikista mun lemppari, mikä voi ehkä yllättää ihmiset. Sieltäkin löytyy jokaiselle jotakin, ja jokaiseen mielialaan. Oli sitten pahimman luokan jumitus päällä tai tarvitset tutoriaalia, lemppari biisiä, se löytyy tuolta. Ja siellä voi ihan oikeasti viettää montakin tuntia päivässä, joka kuulostaa vähän säälittävältä. Mitäpä sitä muuta tekisi keskiyöllä? Nukkuminenhan ei ole vaihtoehto.

It's like Narnia of videos. Of all above, it's probably my favourite. I can spend hours there, and there's something for everyone. Something for every mood. Wether you are just killing time, trying to find a tutorial for your favourite make-up or hair do or your favourite song - it's there. 

The best day of my life

Torstaina oli meikäläisen synttärit ja tähän asti kestäneen elämän paras päivä. Saatiin jo joululahjaksi liput Harry Potterin studiolle ja päätettiin käyttää ne mun syntymäpäivänä. Herättiin laittoman aikasin, suunnattiin junalla kohti London Victoriaa, josta lähti kiertuebussi studiolle. Vaikka matka olikin puudutava, se oli kaiken odottamisen arvoista. Emme olleet päässeet edes sisälle, kun mulla jo flippasi pahemman kerran. Näin tuon massiivisen kyltin, jolloin muhun iskostu se tosiasia, että me oltiin tuolla. Pian pääsisin astumaan Suureen Saliin, kiertelemään Viistokujalla ja ihastelemaan yksityiskohtia.

Sisään tullessa oli ensin kahvila ja matkamuistokrääsäkauppa, jonne mentiin ensimmäisenä kiertelemään. Mä oisin kotiuttanut sieltä vaikka mitä, mutta Adam piti mua visusti hihnassa kiinni (ei kirjaimellisesti). Päädyttiinkin ostamaan vain Suklaasammakko ja Bertie Bottin joka maun rakeita, joissa pitäisi huhujen mukaan olla jokaista makua. Vähän jännittää kokeilla. Kiertueen jälkeen käytiin kaupassa vielä uusiksi ja Adam osti mulle ihanan avaimenperän, josta löytyy kuolemanvarjelukset!

Jo ennen kiertueen alkamista olin ihan myyty, vaikka mulla ei ollut mitään havaintoa millaista sisällä tulisi olemaan! Olin tietenkin nähnyt kuvia ja videoita, mutta se ei kuitenkaan kerro tarpeeksi. Kuten eivät nämä kuvatkaan. En mitenkään saanut taltioitua sitä taianomaisuutta, mikä tuolla vallitsi. Taianomainen on kyllä parhain sana kuvamaan tuota päivää ja puhunkin pelkästään superlatiiveilla, kun kehun paikkaa. 

Musta oli ihan mieletöntä, miten tarkkoja jotkut yksityiskohdat oli ja tuolla oli esillä niin monia pikku juttuja elokuvista, jotka saivat tämän sisäisen fangirlin sekoamaan. Oli jännä huomata, miten pienessä tilassa tiettyjä kohtauksia oltiin kuvattu, sillä valkokankaalla ne näyttivät jättimäisiltä. Ottaen esimerkiksi vaikka Rohkelikkojen poikien makuhuoneen tai Weasleyn kodin. 

Tuntuu, ettei sanat riitä kertomaan eikä voi kuvailla kunnolla, että se pääsisi oikeuksiinsa. Siksi suosittelenkin ihan jokaiselle - vähänkään Harry Potter-fanille - pistämään rahat liikon ja viettämään päivän tuolla. 

Long story short; I visited the Harry Potter studios in London on thursday. We got the tickets as a christmas present, but decided to use them on my birthday. 

It was a truly magical experience and I would definitely recommend visiting there. It was without a doubt the best day of my life and I would definitely go again. 

Opiskelusta

Höpötän aina väliajoin koulussa olemisesta ja opiskelusta, mutta en kaiketi ole koskaan varsinaisesti avartanut, millaista se itseasiassa on. Musta on välillä hauska pohtia eroja Suomen ja Englannin välillä - niitä nimittäin on paljon ! Ainakin oman kokemuksen perusteella. Ja huomioikaa, että puhun vain oman alani koulutuksesta.

Jos lähdetään ihan alusta, niin jo hakemisessa on pieniä eroja. Mitään varsinaisia pääsykokeita ei ole, eikä arvosanoilla ole suurta merkitystä. Hakemuksen jälkeen saat kirjeen, jossa pyydetään haastatteluun. Tapaat mahdollisesti opettajasi ja keskustelut hetken kurssin sisällöstä ja tulevaisuuden haaveista.
Siitä seuraava vaihe onkin opiskelupaikan hyväksyntä.

Englannin amis eroaa myös siinä, että voit valita joko level 1 tai level 2 kurssin. Eli periaatteessa voi hypätä suoraan toiselle vuodelle, minkä suurin osa tekee. Level 1 valitsee harva, ja yleensä sitä suositellaan oppilaille, joilla on muita heikommat arvosanat.
Minä siis hain suoraan level 2:lle ja nyt olen level 3:lla, eli viimeisellä vuodellani. Vaikka jatkankin ensi vuonna opintojani, eroaa se kurssi hieman nykyisestä. Tai toimii eri nimellä. Mun haave on jo monta vuotta ollut työskennellä kylpylässä ja tuon kurssin suorittamalla se onnistuu parhaiten.

Yliopisto ei ole ainoa koulutus, mikä täällä maksaa. Amiksessa level 2 kurssi maksaa kaikille yli 19-vuotiaille ja level 3 kaikille yli 24- vuotiaille. Aikuiskoulutus ei siis ole ilmaista täällä. Eikä mistään ihan  pienistä hinnoista puhuta, vaikka huomattavasti halvempaa se on kuin yliopistossa opiskelu. Mulla siis kävi hyvä tsäkä, eikä tarvinnut maksaa tänä vuonna.

Myös kouluruoka maksaa, eikä se ole samaa mitä Suomessa. Täällä koulun ruokalassa tarjotaan ranskalaisia, minipizzoja, kanawrapeja, lihapasteijan kaltasia naposteltavia. Ja hirveästi löytyy automaatteja, jotka ovat pullollaan karkkeja, sipsejä ja suklaata. Iltapäivällä kahvilasta löytyy hedelmiäkin. Syön todella todella harvoin koululla - yleensä mukana on omat eväät. Oisin varmasti aika pulluka, jos niitä ranskalaisia tai kolmioleipiä kiskoisin.

Koulupäivät ovat myös huomattavasti lyhyempiä. Tai ei välttämättä lyhyempiä, mutta niitä on vähemmän ja tunteja on huomattavasti vähemmän kuin Suomessa. Silloin kuin opiskelin Suomessa, olin koulussa joka päivä vähintään 6 tuntia ( ehkä joskus saattoi olla 3-4h päivä ). Täällä taas käyn kolme kertaa viikossa ( kyllä 3 kertaa ), ja tunteja on noin 15h viikossa. Ei ihan hirveästi, vai mitä tuumitte ?
Valtio leikkaa jatkuvasti tuntimääriä ja siksi suurin osa teoriasta tehdään kotona. Suurin osa tunneista menee käytäntöä opiskellessa. Se itseasiassa sopii mulle todella hyvin. Mulla on hirveän vaikea keskittyä teoriaan koulussa, joten teen mielelläni läksyt ja tehtävät kotona omalla ajalla silloin kun jaksan. Koulussakin jaksaa olla, kun tekee jatkuvasti jotain ( tai saa ihania hoitoja! ).

Tykkään myös, että täällä saa aivan mielettömästi tukea ja apua opiskeluihin ja opettajat tekevät parhaansa auttaa kaikkia erikseen. Viime vuonna varsinkin se auttoi hirveästi, sillä en tuntenut ketään ja olin juuri aloittanut koulun vieraassa maassa. Kehuja saa jatkuvasti - jos ne siis ansaitsee. Opettajat ovat muutenkin hirveän ystävällisiä ja ihania. Jaksaa käydä koulussakin, kun ei tarvitse katsoa jonkun nirppanokan kyllästynyttä pärstää. Me aina puhutaan televisio sarjoista, viikonlopun suunnitelmista ja kaikesta hauskasta. Voisitteko kuvitella tuollaista Suomessa?

Ei se opiskelu silti mitään helppoa ole. Hirveän monella tuntuu olevan se käsitys, että kauneudenhoitoala on helppo, kun tarvitsee vain meikata ja laittaa vähän jotain rasvaa iholle. Joo tota... tässä sitä ollaan opiskeltu luita ja lihaksia latinaksi, kaikkea muuta mahdollista anatomiasta ja elämäntyylistä.
Kosmetologin tehtävä ei ole vain tehdä kasvohoito, vaan suositella muita hoitoja, antaa elämäntapa ohjeita ym.

Mä oon ihan hirveästi nauttinut täällä opiskelusta, enkä vaihtaisi päivääkään, vaikka välillä kiroankin. Jos on jotain kysyttävää ( siis jos joku luki näinkin pitkälle ), niin kommenttia vaan :)

Englannissa asumisesta

Tällä viikolla tulee täyteen kaks vuotta siitä, kun muutettiin Englantiin, joten oon ajatellut tehdä siihen liittyviä postauksia mm. koulusta ja miten sinne päädyin, elämisestä yleensä, ystävistä ja nähtävyyksistä.  Ja näitä postauksia väritän kuvilla, ettei tekstinpaljous tylsistyttäisi ketään.

Järkevintä on kaiketi aloittaa ihan alusta; miksi täällä ollaan, mitä tehdään? Ensimmäisiä kysymyksiä on varmaan, että miksi olen muuttanut tämmöiseen pieneen kylänpahaseen, ja miksi opiskelen amiksessa enkä yliopistossa niin kuin suurin osa ulkomaisista opiskelijoista täällä. Tuohon viimeiseen kysymykseen vastaan sillä, että mulla ei ole ylioppilastutkintoa tai ylinpäätänsä minkäänlaista tutkintoa suoritettuna, millä pääsisi yliopistoon opiskelemaan.
Poikaystäväni perhe on myös täältä kotoisin, joten oli kaikkein järkevin vaihtoehto muuttaa tänne.

Koko hommahan lähti siitä, kun 2011 alkuvuodesta muutettiin Saksasta Suomeen ja ei oikein tiedetty mitä tehdä. Mä yritin etsiä töitä siinä missä Adamilla oli omat projektit menossa, ja jossain vaiheessa yritin kouluihinkin hakea, mutta se ei tuottanut tulosta - taaskaan. Adamin himo perustaa oma firma kasvoi entisestään, joten Englanti alkoi olemaan ainoa vaihtoehto. Mä en oo koskaan ollut hirveän hyvä miettimään asioita loppuun asti, vaan lähden vähän summan mutikassa matkaan. Niin mä tein tännekin tulon kanssa.

Kouluun hakeminen onnistui hyvin, ei edes ollut mitään pääsykokeita. Kävin kerran pienimuotoisessa haastattelussa ja that's it. Sitten vaan hyväksyttiin opiskelupaikka ja odotettiin syksyä. Kerron erillisessä postauksessa enemmän koulusta.

my blog

Nelli aikoinaan heitti mua haasteella, jonka hetkeksi jo unohdin. Eli siis tarkoituksena on kertoa omasta blogistaan, ja mistä se koostuu, kymmenellä kuvalla. Katotaan mitä tästä saadaan aikaseks.

Asujakin näkyy. Mulla ei oo mitään tiettyä tyyliä - ainakaan omasta mielestäni. Yks päivä oon kukkamekko päällä, ja toisena mulla on verkkarit ja huppari. Jos kuitenkin lähden ulos, niin tykkään tyttömäisistä mekoista, väreistä ja pitsistä. Tyylini on aika rento.

Mulla on kasa mitä ihanimpia ystäviä ja niitä näkyy täällä aina väliajoin. Mun ongelma on, että suurin osa tärkeimmistä ystävistäni asuu vähän siellä sun täällä, ympäri maailmaa, joten niitä ei näe usein. Onneks mulla on täällä kuitenkin ystäviä, joista jossain vaiheessa varmaan kehitttyy erittäin läheisiä.

Ruoka-aiheisia postauksia ei itsessään oo hirveesti. Oon tosi laiska ja tylsä kokkaa, syön mielummin ulkona - ja silloin myös on enemmän kamera/puhelin ulottuvilla. Kattokaa nyt noita ylempänä liehuvia kuvia ! Jos mä lähtisin mitään tollasta vääntää, siitä tulis enemmänkin jotain epämääräsen näköstä.

Poikaystävää näkyy aina välillä myös, sillä onhan se oleellinen osa mun jokapäiväistä elämää - varsinkin kun asutaan yhdessä. Adamia mä raahaan muutenkin joka paikkaana. 

Tykkään matkustamisesta ja haluun aina päästä uusiin maisemiin. Täällä lähinnä pyörii Englannin ja Suomen maastot, toisinaan myös Berliiniä. Olihan tuolla yksi tai kaksi Tukholmapostausta. Haluaisin käydä Euroopan jokaisessa maassa - ainakin melkein. 

Perhettäkin näkyy täällä aina välillä. Kaikkien perheenjäsenien kuvia en kuitenkaan täällä julkaise. Ihan siitä syystä, etteivät kaikki halua pärstäänsä julkisille sivustoille. 

Kauneus on tietenkin osa blogia, koska opiskelen sitä. Ei tästä kuitenkaan koskaan mitään beauty-blogia tule. Ihan siitä syystä, että oon laiska, rahaton ja ei oikeen kiinnosta kokeilla miljoonia eri puteleita ja kirjotella niistä jatkuvasti. Vaikka opiskelenkin kosmetologiksi, en oo hirveän innostunut esim. meikkauksesta ja kauneustuotteista.

Tässä ei nyt ihan 10 asiaa ollut, mutta kuvia senkin edestä. Aina välillä tulee selitettyä milloin mitäkin, mutta nää nyt on ne pääaiheet, mistä blogini sisältyy. 

Anna Karenina

*Syvä, rakastunut huokaus*; mistä sitä edes aloittaisi. Kävin maanantaina katsomassa Anna Kareninan elokuvissa, ja voitte kuvitella mistä oon viimeset pari päivää höpöttänyt. Ihan ensimmäisenä innosti nähdä Jude Law ( tosin siinä vaiheessa oletin sen olevan Vronskin roolissa ), ja toisena tykkäsin kirjasta ( tai no mitä siitä oon joskus lukenut ) mielettömästi.

Mun mielestä elokuva oli todella nerokkaasti filmattu. Tykkään enemmän elokuvissa, joissa pitää uppoutua tarinaan. En tarvitse onnellista loppua, mulle riittää että tarina on hyvä. Kaikessa dramaattisuudessaan tämä oli juuri sitä. Hyvä - tai enemmän. Historialliset/historiaa kuvaavat elokuvat/kirjat on mun heikko kohta. 

Mä oon aina ihan pihalla kaikista julkkiksista ( varsinkin uusista ) ja nytkin varmaan hehkutan taas sata vuotta myöhässä. Mutta voi ääk, Aaron Johnson. Jude Law esiintyi vanhana pappana, joten mulla oli aikaa tsekkailla myös muita elokuvan miehiä. Ja mitenkäpä sitä voisi olla huomaamatta erittäin komeaa päänäyttelijää - puhumattakaan niistä ihanista uniformuista ja vaaleasta pehkosta. En ikinä uskoisi sanovan tätä, mutta.... ne viikset kruunaa kyllä koko lookin. 

Tanssia, rakkautta, intohimoa venäläisellä teemalla ? Kyllä kiitos. Jos ette jaksa lukea kirjaa, sivistäkää itseänne edes leffan verran. Mä meen kattoo tän Niinan kanssa uudestaan !

Markkinat

Nurmijärvellä oli eilen markkinat, ja me äidin kanssa päätettiin pyöräillä keskustaan katsomaan meininkiä. Hölmöjen härpäkepöytien välistä löytyi myös kaikkea ihanaa. Me äidin kanssa aina ihastellaan käsitöitä ja kaikkea kaunista. Äiti on ihan heikkona keijuihin ja enkeleihin, kun mä taas tykkään enemmän hassuista printeistä ja kaikesta kirkkaasta.

Yhden kojun luota löytyi aivan ihania koruja ja pussukoita. Sieltä tarttuikin mukaan äidille avaimenperäkoru, pinnejä ja mulle pieni pussukka rahoille. Neljä seuraavaa kuvaa ovat kyseistä kojusta ja kaikki nämä tekee käsin Milla, joka mielellään antoi mun kuvata hänen töitään ja kertoi tekemisistään. Kannattaa ehdottomasti tsekata hänen bloginsa, sieltä löytyy lisää kaikenlaista ihanaa ! Tai jos sattuu olemaan parin viikon Rajamäen kyläpäivillä, sieltäkin löytää kyseisen kojun.

tuollainen pieni pöllöpussukka tarttui mun mukaan

Äitillä taas tarttui pinnejä ja allaoleva avainkoru

Toisessa kojussa kiehtoi ihanat muumikorit, mitä himoitsin älyttömästi. Päädyttiin kuitenkin ostamaan servettiteline keijukuvalla. Kaikki alla olevat on tehnyt Liisa Jääskö. Jos noihin vielä törmään niin aivan varmasti ostan korin.

Gilmore Girls

Nyt voisi olla korkea aika alkaa hehkuttaa mun lempparisarjaa. Gilmoren tytöt on kyllä ollut sellanen pelastus elämälle, että. Yks kesä kerran lainasin tädiltäni tuottareita ja siinähän ne vilisi ruudulla tiuhaan tahtiin. Jopa niin nopeaan, että kaikki 7 tuottaria tuli katsottua kesän aikana.
Siihen aikaan mulla ei ollut töitä, eikä oikeen mitään tekemistäkään. Olin vähän semmosessa laskuvaiheessa, ettei mikään jaksanut kiinnostaa ja ihmisetkin käyttäyty oudosti, joten olin aika paljon omissa oloissani.
Sarjaa katsoessa kyllä alkoi hymy pikkuhiljaa hiipiä huulille ja siitä se ylämäki taas lähti. Ihan hassua, miten jollain sarjalla voi olla tollanen vaikutus.

Sarjassa vallitsee ihana tunnelma ja huumorikin on ihan omaa laatuaan. Just sopiva tämmöselle mun kaltaselle höhlälle. Sarjan henkilöiden elämäänkin on aika-ajoin helppo samaistua, sillä tässä ei hienostella elämää millään tavoin.
Mielestäni tämä on yksi hellyyttävimmistä sarjoista, ja siitä tulee aina hyvälle tuulelle. Väliin on jatkuvasti piilotettu nasevia kommentteja ja puheennopeus on ihan päätä huimaavaa. Tosin jos ei oikein tiedä mistään mitään ( esim. leffat ja kirjat ), saattaa sarja ehkä tylsistyttää ja monet hauskat hetket menevät ohi.

Lista lempparihahmoista on varmaan loputon. Listan kärjessä kuitenkin pomppiii Lorelai ja Rory, sillä heistä ja heidän lähipiiristäänhän sarja kertoo. En tosin osaa päättää kummasta tykkään enemmän. Molempiin on pelottavan helppo samaistua välillä. Toisinaan olen Roryn kaltainen hiljainen lukutoukka ja toisinaan taas tolkuttomasti päpättävä Lorelai erittäin hauskoilla vitseilläni ( kehhehhheh ). 

Ja sen jälkeen tulee ehdottomasti Luke, Michel, Kirk, Jackson, mrs. Kim... Jos haluaisin, kirjoittaisin tuota listaa vielä huomennakin, mutta teitä tuskin kiinnostaa lukea listaa yli 20 hahmosta. 

 

Nyt tuntuu taas kuin olisi mennyt elämässä takapakkia pari vuotta. Gilmoren tytöt muistuttaa mua hirveesti ajasta, jolloin asuimme poikaystävämme kanssa eri maissa ja näimme laittoman harvoin. Asuin silloin kotona ja poikaystävä oli ensin Australiassa ja sitten Berliinissä, ennen kuin itsekin muutin sinne. Gilmoren tytöt auttoi mua myös silloin jaksamaan pääseemään ikävän yli.
Nyt ollaan siis samassa tilanteessa. Asun kotona ja poikaystävä on takaisin Englannissa. Katson iltaisin Gilmoren tyttöjä ja päivisin olen töissä. Luojan kiitos tällä kertaa kyseessä on vain kuukauden mittaisesta tauosta. Silti tulee mieleen ne ajat.

Nyt aloitan uuden jakson ennen nukkumaanmenoa. Onko siellä puolella ruutua toisia faneja ? Ketkä teidän lempparihahmoja on ?

Novum Magazine

Hohoo, tiedossa blogin ensimmäinen ( ja mahdollisesti viimeinen ) mainos ! Mutta tästä en saa siis mitään muuta kuin hyvän mielen kaverille.

Kyseessä on nettilehti, jota kirjoittavat kaksi islantilaista tyttöä. Lehden ideana on tuoda esille Skandinavian artisteja, jotka eivät ole niin tuttuja suurelle yleisölle.

Tytöt eivät saa tästä mitään tuloja, vaan tekevät ihan omaa innokkuuttaan ja haluaan jakaa taidetta maailmalle. Jokainenhan meistä haluaa mielellään löytää uutta musiikkia, uusia tyyli-inspiraatioita, joten omasta mielestäni tämä on aivan mielettömän hyvä keino tuoda ne esiin. Erityisesti, jos he sattuvat olemaan suosittuja vain kotimaassaan. Ja varmasti myös jokainen artisti haluaa sanan leviävän heidän teoksistaan. Minä ainakin haluaisin.

Lehti on vasta aloitettu, joten ihan hirveästi siellä ei vielä postauksia ole, mutta jos vain viitsisitte tehdä tytöille palveluksen ja tsekata kyseisen sivun ( http://novummagazine.com/ ) ja jos tuntuu tarpeeksi kiinnostavalta, pistää eteenpäin tietoa.

Ja tietenkin ehdottomasti, jos vain keksitte/tiedätte suunnittelijoita, musiikkia, muotoilijoita - mitä vain - josta voisi kirjoittaa, asiasta voi ilmoittaa facebookin sivulla taikka pistää mulle kommenttia mihin vain postaukseen.

Translation:
One of my closest friends started an online magazine with her friend and they're writing about Scandinavian music, fashion, design etc. The idea is to promote artists that are widely unknown.

The two Icelandic girls don't get any money from it, they just do it for fun - and who wouldn't like to find out new music, places to shop or inspiration! I myself tend to share my excitement every time I find an awesome band, and what artist wouldn't want someone to spread the word about them?

The magazine is still new, so not that many entries have been written. If you have any ideas or know  any artists that would suit this category, let them know on their facebook site or write me a comment. Obviously, they have to been from Scandinavia.

You can read the magazine here:
http://novummagazine.com/
If you enjoy what you are reading, please spread the word. It would be very much appreciated.

esittelyjä

Eli joo, ajattelin tehdä tälläisen info/esittelypostauksen itsestäni. En tiedä, kuinka moni teistä luki mun edellistä blogia, joka kantoi samaa nimeä kuin tämä. Siinä vain kirjoitin englanniksi. Kyllä mä tätä uutta blogia suunnittelinkin aika kauan, mutten oikein saanut aikaseks. Lähinnä syy siihen, miksi aloin kirjoittaa uutta blogia on se, että englanti ei enää tuntunut miellyttävältä kieleltä kirjoittaa. Luin mun vanhaa blogia vuosien takaa ja tulin siihen tulokseen, että mun postauksissa oli enemmän sisältöä kirjoittaessani suomeksi.  Mä rakastan kirjoittamista, ja nyt on ollut aika pitkä tauko. Toivon tän helpottavan kirjoitusblokkia.

Sitten faktoihin.

Tottelen nimiä Anni, Annie, Anspa ja James. Synttäreitäni vietän 13. helmikuuta ja silloin ikää tulee täyteen 22 vuotta. Oon siis vesimies ja se on aika loistava kuvaa mun luonnetta. Mun luonnetta voisin siis kuvailla sanoin; itsenäinen, epäitsekäs, hieman kapinallinen, utelias ja hajamielinen. Pyrin elämään täysillä ja nauttia joka hetkestä.

En voi sietää ihmisiä, jotka on liian riippuvaisia toisista, ilkeitä, valehtelijoita ja aina valittaa. Mä uskon, että melkein jokaiseen asiaan ihminen voi itse vaikuttaa. Turhanlainen laiskuus ja itsekeskeisyys häiritsee kanssa. 

Oon erittäin rehellinen ihminen, ja tiedostan ettei se aina ole hyvä juttu. Mulle on vaan ylitsepääsemättömän vaikeeta miellyttää ihmisiä, joista en tykkää. Jos sitä ei kuule mun suusta ni se näkyy naamassa. En osaa peitellä tunteita.

Asun Englannissa ja opiskelen kosmetologin kaltaista alaa. Syy tänne tuloon oli ihan sen takia, että poikaystävä halus tulla kotimaahansa ja mä en päässyt Suomessa kouluun. Se onkin sujunut ihan kiitettävästi ja asutaan nykyään meidän omassa kämpässä. 

Kaipaan Suomea aina välillä. Varsinkin silloin, kun kaipaan ystäviä. Berliini on kanssa yks mun kodeista ja siellä tulee ravattua mahdollisimman usein.

Rakastan matkustamista ja haluun käydä melkein kaikissa Euroopan maissa. Pelkään lentämistä liikaa, että istuisin koneessa yli 4-6 h. Seuraavana listassa olisi Islanti ja Kroatia.

Kirjoittaminen, ruoka, kirjat, musiikki ja muutamat ihmishenkilöt pitää mut järjissä. Kirjailijan ammatti on ollut haaveena ties kuinka kauan. Enää tarvitsen inspiraation. 

Tämä mun Suomen kieli vielä vähän tökkii, koska en muista, milloin viimeksi oon kirjoittanut kunnolla Suomea. Pahoittelen siis jo etukäteen kielivirheitä ynnä muuta. En edes puhu suomea päivittäin, joten se on vähän tönkön oloista. Toivottavasti tän blogin avulla se paranee.

Toivon, että tässä oli ees jotain kiinnostavaa infoo ja jos on kysymyksiä niin kommenttia vaan.