Tulevaisuuden suunnitelmia

Tässä asua ainakin kuukauden takaa, joka on vaan pyörinyt luonnoskansiossa, enkä ole koskaan saanut aikaseksi julkaista. Noissa kuvissa näkyy järkyttävän selvästi se väsymys, mikä ennen joulua puski päälle. Silloin unta tuli noin viisi tuntia yössä, jos sitäkään ja heräsin ainakin kerran yössä. Puuskutin eteenpäin pää kolmantena jalkana yrittäen metsästää joululahjoja, ja kun kerkesin tein koulutehtäviä. Joulukuu kokonaisuudessaan oli hirveän raskasta aikaa henkisesti ja se näkyi naamassa niin kuin ruokavaliossakin. Oli vaan paljon helpompaa tilata pizza kuin alkaa kaiken kaaoksen keskellä kokkaamaan.

Nyt on kuitenkin meidän remppa viimeistä vailla valmis, koulussa alkaa helpottamaan, kun suurin osa näyttötöistä on tehtynä ja on saanut levättyä ihan kunnolla. Oon niin täynnä uutta virtaa, vaikka välillä mua koetellaankin ihmisten typeryydellä. Mutta mä yritän päästä sen kaiken yläpuolelle. Pistän sen hymyn naamalle ja juon vaikka lasin viiniä, jos oikein turhauttaa.

Mun persoona tarvitsee jotain odotettavaa, tai muuten kyllästyn hirveän helposti ja alan valittamaan. Sen takia tämä kevätkin näyttää erittäin aurinkoiselta, vaikka vielä ollaankin tammikuussa. Sain joululahjaksi liput Warner's Brosin studiolle tutustumaan Harry Potterin lavasteisiin, ja ajateltiin Adamin kanssa hoitaa tämä mun synttäreitten aikoihin. Sitten on mun synttärit, joita oikeasti odotan ensimmäistä kertaa moneen vuoteen. Varasin ajan koululta kampaukseen, koska en koskaan tee mitään mun hiuksille ja mikäpä olisi parempi päivä hemmotella itseään kuin oma syntymäpäivä.
Niinan kanssa ollaan puhuttu reissusta Lontooseen. Jotkut menee shoppaamaan, me mennään tsekkaamaan museoita, koska ollaan vaan niin cool.
Huhtikuussa on tiedossa reissu Saksaan iskälle ja muutama yö Berliinissä. Vähän niin kuin viime vuonna. Ihanaa päästä taas sinne ja nähdä perhettä ja lempparikaupunkia. Ja vielä keväällä! Tuohon aikaan pitäisi olla jo lämmintä, jesjesjes!
Ja mikä parhainta, saan koulun suoritettua ja täten ekaa kertaa elämässäni saan ammattinimikkeen. Vitsit, miten huikee fiilis. Monen vuoden pohdinnan ja seikkailujen jälkeen mä tein sen ja saan unelma-ammatin.

Kevät näyttää niiiiiin hyvältä. Unohdan kaikki inhottavat ihmiset sekä asiat ja keskityn sen sijaan elämiseen ja ihmisiin, jotka merkkaavat jotain. Tän kunniaksi (ja ehkä myös sen turhautumisen takia, minkä jotkut ihmiset aiheuttaa) nautin lasillisen viiniä, pesen meikit pois ja meen peiton alle.