it's not about trusting people it's about knowing who to trust

Luottamus ja välittäminen tuntuu olleen viikon puheenaihe. Ja mullakin on mielipiteitä ja sanottavaa asiasta. Jotkut saattavat pitää mua hieman räikeänä persoonana, mutta jotkut asiat on mulle aika mustavalkoisia. Kuten luottamus. Välittämisessä on taas sitten niin harmaiden sävyjä.

Luottamuksesta mulla ei ole muuta sanottavaa kuin kerrasta poikki. Olen hirveän kyyninen ihminen, mitä luottamiseen tulee. Mulla on tasan kolme ihmistä tässä elämässä, kehen luotan 100%. He ovat niitä ihmisiä, joille kerron kaiken. Tunteet, ajatukset ja salaisuudet.
Sitten on niitä ihmisiä, joille pystyn puhumaan melkein kaikesta. Ei mulla mitään kattavia salaisuuksia kyllä olekaan. Voin puhua monista asioista, mutta hieman pinnallisemmin. Ei se tee heistä huonompia ihmisiä, mä vain olen varovainen.

Vuosien aikana oon oppinut kehen luottaa ja kehen ei. Mulla on taito nähdä, millainen ihminen on, heti ensinäkemältä. Ja jossain vaiheessa se tulee enemmän esiin. Mä olen ylpeä, että olen osannut valita ne ihmiset elämääni, keihin luotan. Ne ihmiset ovat olleet jo kauan elämässäni.
Joskus ihmisistä erkaantuu, mutta harvemmin luottamissyistä. Vaikka niitäkin toisinaan tapahtuu. Totta kai se harmittaa, mutta kaikesta pääsee yli. Loppujen lopuksi se ei kuitenkaan ole mun vika, että satun luottamaan johonkin. Se on sen idiootin vika, joka ei koe mun luottamusta tarpeeksi tärkeäksi.

Mä olen myös oppinut olemaan välittämättä ihmisistä, jotka eivät enää ole osa elämääni. Toisinaan harmittaa, miten monen kanssa on tullut erkaannuttua, mutta sitten mä muistan mun nykyiset ystävät. Asiat voisivat olla paljon huonommin. Mulla on kuitenkin ihmisiä, jotka välittävät musta ja mä välitän niistä. Perhe ja pari ystävää, ei sitä enempää tarvitse. Mielummin omaan pari hyvää ystävää kuin monta puolituttua.

Kuten mainitsin, välittäminen ei ole yhtä räikeää mulle kuin luottamus. Välillä tulee semmosia kohtauksia, että mietin miksi jaksan välittää. Sitten toisena hetkenä ne tekee jotain niin ihanaa ja tajuan olleeni tyhmä.
Välittäminen ei kuitenkaan ole mulle yhtä helppoa kuin luulisi. Välittää, rakastaa, tykätä. Ihan sama, nämä tunteet on aina olleet mulle arkoja. Tein myös parhaani olla välittämättä niistä. En oikein koskaan osaa mainita kuinka tärkeitä ihmiset mulle on - ellen oo juonu muutamaa lasillista viiniä. Olen juuri ja juuri maininnut yhdelle ihmiselle, että rakastan. Ja suomeksi sanottuna se saa mut kakomaan. En mä osaa.
Yritän mielummin näyttää teoin kuin kertoa jatkuvasti. Jos joku sitä ei näe, olen pahoillani.

Mitä mieltä te yleensä ootte välittämisestä, luottamuksesta ja niiden kertomisesta ja näyttämisestä ? Voiko mun ajatuksiin samaistua, vai oonko täysin kahjo? Mielipiteitä, mielipiteitä kiitos !