RAGE

Eilinen oli taas niitä päiviä, kun mikään ei mennyt hyvin ja mun kärsivällisyyttä koeteltiin monelta taholta. Siihen ei nyt ihan hirveesti tarvita, että hermot napsahtaa, mutta mua oo meidän Lontoo-reissun jälkeen mikään ärsyttänyt näin paljon. Oon niin sanoinkuvailemattoman turhautunut, että GAAH. Niina  ja Adam saivat jo osansa mun valitusvirrestä ( ei siis ollut heihin kohdistuvaa, vaan lähinnä purkasin aggresioitani ).

Turhautumisen syitä:
°Että joka asiasta pitää valittaa, ja ettei mikään oo koskaan hyvin. No ei kai, jos niitä negatiivisia asioita pohtii 24/7. Faktahan on, ettei kenenkään elämä aina ole ruusuilla tanssimista, mutta jos sen antaa liikaa vaikuttaa omaan elämään niin huoh. Tässä nyt siis tarkoitan pidemmällä tähtäyksellä.
°Ihmiset, jotka kysyvät neuvoa, mutta eivät koskaan tee asialle mitään. En vain voi ymmärtää, miksi omasta elämästä pitää tehdä niin vaikeaa. Multa ei ainakaan kannata tulla kysymään yhtään mitään, ellei halua sitä rehellistä vastausta.
°Tosi tyhmät ihmiset. Anteeksi vain, mutta maalaisjärkeä saa käyttää. Ei tarvitse olla mitenkään kouluja käynyt, että ymmärtäisi tiettyjä asioita. Esim. jos et tiedä sanan katastrofi merkitystä, olet itse aika katastrofi.
°Iän ikuinen jossittelu ja 'pitäisi pitäisi'-lupaukset. Joko tehdään tai ei tehdä. Myönnettäköön, että itse oon tosi huono tekemään päätöksiä, mutta kyllä mä ne pidän itselläni. Tässä nyt lähinnä tarkoitan sitä, että kun luvataan, että nähdään ja sitten kuitenkin perutaan tai keksitään muita syitä miksei vaan pääse paikalle. Tai se, että kokoajan pohditaan 'mitä jos'. Selviäähän se jossain vaiheessa kuitenkin.

Se siitä. Pahoittelen aggressiivista tekstin pätkää, mutta joskus vaan ärsyttää. Mulla on aina ollut se, että asioista pääsee yli kirjoittamalla. Sillä tavalla mä oon melkeen kaikesta päässyt yli. Mielipiteitä saa antaa, omani ovat aika jyrkät välillä. Pyrin olemaan kuitenkin positiivinen ja en aina kye näkemään, mikseivät muut voisi olla. Tästä ei siis mitenkään kannata ottaa nokkiinsa. Aina ei oo hyvä päivä. 

Mutta nauttikaa mun eilisen asusta, siihen ainakin olin tyytyväinen, haha. Lupaan, että seuraava postaus on iloisempi.