puita ja pensaita

Vaihtelun vuoksi sunnuntaikävelyn kuvat eivät ole rannalta, eikä taustana ole meri. Syksyn merkit näkyvät nyt entistä paremmin - ja tuntuvat. Enää en pärjää ohuella takilla ja tuon villakangastakinkin alle pitää laittaa jo villapaita.
Mulla on viha/rakkaus-suhde kerrospukeutumisen kanssa. Tykkään ihan mielettömästi käyttää hattuja, paksuja kaulaliinoja ja muhkeita villapaitoja. Mutta sen sijaan inhoan takkeja, inhoan käydä shoppailemassa talvisin, koska tulee vain kuuma eikä oo mitään minne laittaa kaikki tavarat. Mikään ei vissiin oo turhan helppoa.

Meidän kämppä on taas kuin pakastin, koska ei yksinkertaisesti ole vain varaa pitää lämmitystä päällä. Se on niin ihana fiilis, kun saa lahnata peittojen alla villapaita päällä ja villasukat jalassa. Öisin myös otan viereeni kuumavesipullon.

Mulla ei oo minkään näköistä halua nousta täältä, vaikka tiedän, että parin tunnin päästä pitää. Jotenkin on sellainen tosi  viihtyistä ja kotoisa olo ja melkein voin jo kuvitella lumen olevan maassa - siis silloin kun verhot ovat kiinni.

Poikaystäväni kuoriutui teletappi.

Parin tunnin päästä lähdetään Adamin mummille syömään. Siellä on kanssa jotenkin tosi kotoisaa. Hyvää ruokaa, hyvää seuraa ja istutaan olkkarin sohvilla/lattialla ja luetaan lehtiä.