Anna Karenina

*Syvä, rakastunut huokaus*; mistä sitä edes aloittaisi. Kävin maanantaina katsomassa Anna Kareninan elokuvissa, ja voitte kuvitella mistä oon viimeset pari päivää höpöttänyt. Ihan ensimmäisenä innosti nähdä Jude Law ( tosin siinä vaiheessa oletin sen olevan Vronskin roolissa ), ja toisena tykkäsin kirjasta ( tai no mitä siitä oon joskus lukenut ) mielettömästi.

Mun mielestä elokuva oli todella nerokkaasti filmattu. Tykkään enemmän elokuvissa, joissa pitää uppoutua tarinaan. En tarvitse onnellista loppua, mulle riittää että tarina on hyvä. Kaikessa dramaattisuudessaan tämä oli juuri sitä. Hyvä - tai enemmän. Historialliset/historiaa kuvaavat elokuvat/kirjat on mun heikko kohta. 

Mä oon aina ihan pihalla kaikista julkkiksista ( varsinkin uusista ) ja nytkin varmaan hehkutan taas sata vuotta myöhässä. Mutta voi ääk, Aaron Johnson. Jude Law esiintyi vanhana pappana, joten mulla oli aikaa tsekkailla myös muita elokuvan miehiä. Ja mitenkäpä sitä voisi olla huomaamatta erittäin komeaa päänäyttelijää - puhumattakaan niistä ihanista uniformuista ja vaaleasta pehkosta. En ikinä uskoisi sanovan tätä, mutta.... ne viikset kruunaa kyllä koko lookin. 

Tanssia, rakkautta, intohimoa venäläisellä teemalla ? Kyllä kiitos. Jos ette jaksa lukea kirjaa, sivistäkää itseänne edes leffan verran. Mä meen kattoo tän Niinan kanssa uudestaan !