auringonlaskun aikaan

Ja taas ollaan kotona. Hieman on pöhnä olo, sillä unirytmi on mennyt ihan sekaisin. Eilen lähdettiin 9 aikoihin illalla ja kotona oltiin puoli 8 aikaan. Mä en jostain syystä osaa nukkua autossa - tai en halua. Musta on ihanaa olla naama kiinni ikkunnassa ( kuvainnoillisesti ) ja ihailla maisemia. Autolla matkustamisessa - varsinkin illan/yön aikaan - on oma jännityksensä. Tykkään katsoa kuinka aurinko laskee metsien taa ja parin tunnin päästä kumpuaa taas ylös. 

Tässä kuitenkin kuvia vielä Rukalta, kun käytiin äidin kanssa pienellä kävelyllä. Tuolla oli ihan mielettömät maisemat ja ah niin kaunista. Oisin ihan mielellään jäänyt sinne pidemmäksikin aikaa. Sää ei välttämättä ollut se lämpimin, mutta juuri sopiva kävelyille.

Suomen kesä on niin uskomattoman kaunis ! Lapissa varsinkin on jotenkin karulla tavalla kaunista. Tykkään korkeista, lahonneista puista, kelomökeistä ja pitkistä matkoista kylien välissä. Vaikka Suomessa ilma onkin erittäin puhdasta, mutta Lappiin suuntaessa se puhdistuu entisestään. Musta on ihanaa vain pysähtyä hetkeksi ja vetää keuhkot täyteen tunturi-ilmaa. 

Viime viikko oli mullekin oiva tilaisuus olla rauhassa ja saada asioita järjestettyä pään sisällä. Nyt tuntuu jo heti paljon paremmalta, vaikka vielä olisi paljon pohdittavaa.
Ehkäpä elämä alkaa taas palautumaan normaaliin tilaansa, kun maanantaina alkaa taas työt ja Adam lähtee Englantiin.