Black dots & denim shirt

Mä en ole koskaan ollut mikään varsinainen hameiden ystävä, mutta silti löydän itseni tämä hame yllä jatkuvasti. En tiedä johtuuko sen söpöydestä, printistä vai ihan pelkästä mukavuudesta, mutta olen kiintynyt tähän. Mulla on aina ollut jokin outo kuva siitä, että hameet saa mun lanteet näyttää entistä isommalta. Tää yllä mä en vaan välitä. Löysin tän ihan sattumalta Monkista alennusmyynneistä ja on varmaan ensimmäinen vaatekappale aikoihin, johon oon oikeesti ollut tyytyväinen.

Tätä asua mun päällä ei silti usein näe, vaikka mulla onkin päällä tän hetken lempi vaatekapppeleet. Toi farkkupaita - vai pitäisikö sanoa denimpaita, näin oikeaoppisesti - on ihan lemppari kaikista. Kaulassa roikkuu Adamin mummilta saatu avainkaulakoru, johon rakastuin ensisilmäyksellä. Päässä on myös melkein joka päivä äidiltä saatu pipo.

Jollakin tapaa vois päätellä, että mua on helppo miellyttää. Tykkään vähän kaikesta. Mutta luoja suokoon, jos jostain en tykkää. Sen kyllä kuulee naapurimaatkin. Mä oon vähän, että kaikki tai ei mitään. Rakastan ja vihaan, enkä tunne välimaastoa. Mutta silti, kaikesta huolimatta en näytä tunteitani. Mä tunnen puhdasta sääliä sille, joka ikinä pääsee mun mielen sisään. Elämä, mikä tunnemyrsky. Ja silti mä vaan oon tämmönen 'ihan sama'-tyyppi.
Joskus oon vaan niin ristiriitainen, että naurattaa. Aivan samaan aikaan voin vihata ja rakasta jotakin. Ja ne jotka saa mussa ton tunteen aikaan, kannattaisi pitää kiinni. Se on kohteliaisuus, vaikka vähän hölmöltä kuulostaakin.

Mä oon lähipäivinä pohtinut mun ihmissuhteita ja uskon, että mun pää ei kestä niitä kohtaan. Eli avautumista tiedossa tämän viikon aikana.

Translation:
This skirt is probably one of my favourite piece of clothing at the moment. I found it on sale in Monki and I can't stop wearing it.
I have also been thinking about my relationships and I'm pretty sure I will open up in a minute, because my head can take all this thinking.